Mini-PC:n koko on osittain mainospuhetta. Kone mahtuu kämmenelle, mutta sen viereen tulee verkkolaite, joka on usein puolet koneen kokoinen ja lämpenee pöydällä omaa tahtiaan. GPD, joka tunnetaan kämmentietokoneistaan, teki ensimmäisen varsinaisen mini-PC:nsä ja ratkaisi ongelman: 160 watin GaN-virtalähde on kotelon sisällä, ja silti tilavuutta on vain 0,93 litraa. Pistorasiaan menee yksi kahdeksikkojohto.

Sisälle mahtui myös rohkea tehobudjetti. Pitkän ajan tehoraja on 65 wattia ja hetkellinen 80 wattia — luvut, joita tämän kokoluokan koneissa nähdään harvoin, koska lämpö on yleensä pullonkaula ennen tehoa. Japanilaisen PC Watchin arviovideossa käydään läpi myös se, kenelle kone oikeastaan on tarkoitettu.

Paikallisen mallin ajajalle kiinnostavin yksityiskohta on liitäntä. Core Ultra 7 356H -versiossa on maailman ensimmäinen MCIO 8i -portti, jonka kaksisuuntainen kaista on 512 gigabittiä sekunnissa eli nelinkertainen OCuLinkiin verrattuna. Se on tärkeää siksi, että halvin tapa saada lisää näyttömuistia pienelle koneelle on kytkeä siihen ulkoinen näytönohjain, ja OCuLink on siinä ollut vuosia se kohta, joka rajoittaa. Samaan aikaan julkaistuun GPD G2 -koteloon kytkettynä tulokset nousevat kortista riippuen kaksin- tai nelinkertaisiksi; testissä oli GeForce RTX 3070.

Miinukset ovat yhtä selviä. Muistia on kiinteä 32 gigatavua eikä sitä voi laajentaa, mikä asettaa katon sille, mitä koneella voi ajaa ilman ulkoista korttia: nelibittisenä sinne mahtuu runsaan neljänkymmenen miljardin parametrin malli, mutta suurempi ei, eikä muistia voi lisätä myöhemmin. Kone on lisäksi vain pystyasentoon, ja hinta alkaa 293 000 jenistä.

Kone on hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan pieni pöytäkone on menossa: prosessorin teho ei ole enää rajoite, muistin katto ja ulosmenevän väylän leveys ovat. Sama kysymys toistuu illan mini-PC-vertailussa, jossa kumpikaan kone ei laajenna muistiaan ulospäin — mutta toisessa muistin voi ainakin vaihtaa.