Pieni päättelymalli kotikoneella epäonnistuu harvoin siihen, että se vastaa väärin. Se epäonnistuu siihen, ettei se vastaa lainkaan: malli aloittaa pohdinnan, punnitsee vaihtoehdot, huomaa uuden näkökulman, aloittaa alusta — ja konteksti loppuu ennen kuin vastausta tulee. Kolmenkymmenen sekunnin kysymykseen menee kymmenen minuuttia, ja lopputulos on katkennut ajatusketju.

**Ongelma, jonka tämä ratkaisee:** malli ei osaa itse päättää milloin se on ajatellut tarpeeksi. Sillä ei ole kelloa eikä käsitystä siitä, että sen pohdinta maksaa sinulle aikaa.

**Promptimalli.** Liitä tämä kehotteen alkuun, ennen varsinaista kysymystä:

> *Ajattele ennen vastaamista, mutta enintään viisi virkettä. Kun olet ajatellut viisi virkettä, kirjoita rivi "PÄÄTÖS:" ja vastaa sen jälkeen suoraan, vaikka olisit epävarma. Älä palaa pohdintaan päätöksen jälkeen. Jos et ehtinyt varmuuteen, kirjoita vastaus ja perään yksi virke siitä, mikä jäi auki.*

**Miksi toimii.** Kolme asiaa yhtä aikaa. Ensinnäkin viisi virkettä on määrä, jonka malli osaa laskea — "älä pohdi liikaa" ei ole. Toiseksi "PÄÄTÖS:" on kirjaimellinen merkkijono, jonka kirjoittaminen vaihtaa mallin tilaa: pohdinnan jälkeen tuleva teksti on eri muotoista kuin sitä ennen tuleva, ja malli seuraa muotoa. Kolmanneksi viimeinen lause antaa epävarmuudelle paikan, johon se saa mennä — ilman sitä malli palaa pohtimaan, koska sillä ei ole muuta tapaa ilmaista ettei ole varma.

**Mitä tämä ei ratkaise.** Se ei tee vastauksesta oikeaa. Katkaistu pohdinta on lyhyempi pohdinta, ja vaikeissa tehtävissä — monivaiheisessa matematiikassa, koodin virheenetsinnässä — lisäaika todella parantaa tulosta. Käytä katkaisijaa silloin, kun kysymys on kohtuullinen ja malli jumittaa, älä silloin kun tehtävä on aidosti raskas. Ja jos ajomoottorissasi on oma päättelybudjetti, käytä ensisijaisesti sitä: kehote on pyyntö, asetus on rajoite.